En ole aikaisemmin ymmärtänyt sitä, miksi sisarukseni ovat aina sanoneet, että minulla ja äidillä oli huonot välit. Ei se ole minun kokemukseni. Kun äiti oli kuolinvuoteellaan, totesimme tämän saman yhdessä. Olemme olleet erittäin läheisiä. Läheisille tulee kahnauksia, mutta eivät ne ole rikkoneet meidän suhdettamme.

En ole aikaisemmin ajatellut, että ehkä olen ollutkin isän tyttö ensimmäiset 10 vuotta ainakin. Serkkuni sanoi joskus, että hän ei ymmärtänyt, miksi minun äitini oli niin kova minulle. Ehkä äiti ei ole kestänyt sitäkään, että olin isän puolella hänen epäilyjään vastaan. En uskonut isästä sellaista, jota hän yritti kertoa minulle.

Ne ovat sitten nämä nuoremmat sisarukset olleetkin enemmän äidin lapsia kuin isän.... ehkä. Heillä on aivan eri kokemus meidän perheestä kuin minulla, joka sain lähes viisi vuotta olla ainoana lapsena.

Kerran eräällä psykologisella kurssilla törmäsin yllättäen omaan mustasukkaisuuteeni siskoani kohtaan. Nyt ymmärrän, että sen on täytynyt johtua isästä, ei äidistä. Olin mustasukkainen isästä.