Pahoinpitelyjen jälkeen en pystynyt enää luottamaan miehiin. Hain hellyyttä heiltä, mutta vain sillä vanhanaikaisella tavalla. En koskaan halunnut kiinnittyä kehenkään. Hain läheisyyttä, mutta en antanut mitään. En itseänikään loppujen lopuksi. Ja millaisiin tilanteisiin ja suhteisiin meninkään. En ole niitä asioita halunnut muistaa enkä muistella. Niissä on niin paljon pimeää, pahaa ja hävettävää.

Pitäisiköhän niitäkin kirjoittaa auki? Ei mitään tunnustuksellista kuitenkaan.